last summer days

savinen armeija

Kaikenlaista muovailua ja muotoilua ihailevalle Vapriikin Terrakottanäyttelyssä on paljon silmänruokaa. Näyttelyssä on siis kiinalaisia hautalöytöjä noin luvulta 500 eaa. En ole ennen nähnyt kuparista taottua kurkea enkä kivistä haarniskaa. Myös savesta tehdyt, 2000 vuotta vanhat sotilaat ja eläimet olivat upeita. Olen itsekin muovaillut savesta kaikenlaista, mutta en ihan samassa mittakaavassa: terrakottapatsaat olivat kaksi metriä korkeita! Samaan hintaan pääsi kiertämään myös muut Vapriikin näyttelyt.

Tätä suosittelen - http://vapriikki.fi/terrakotta/

Bianco, I love you

Huonolaatuisten kuvien säestyksellä haluan tunnustaa rakkauteni. Sain käsiini (tai jalkoihini) nämä mukavat ja yksitoista senttimetriä korkeat ihanuudet pari päivää sitten, eikä niitä tekisi mieli riisua ollenkaan! Onnistunein ostos aikoihin, joten mitä sitten jos pää osuu ovenkarmeihin.

minä

Olen hankala ihminen. Kiukuttelen muille esimerkiksi pitkistä varpaankynsistä ja avonaisista kaapinovista. En tykkää siitä, että kasvojani lääpitään, mutta haluan silti läheisyyttä. Samaan leipään ei saa laittaa voita ja juustoa, vaan vain jompaa kumpaa. Salaattini koostuu yleensä vain vihreistä jutuista: en voi sietää raakaa tomaattia tai paprikaa tai yleensä muutakaan värikästä. Leffaa valitessa täytyy ottaa huomioon, että pelkään kaikkea. Yöperhoset ovat verivihollisiani. Pesen koko ajan käsiäni. En voi nukkua sängyssä, jos lakana on huonosti tai peitto väärinpäin. Vesilasi on aina pakko olla lähettyvillä. Olen täynnä mustelmia 365 päivää vuodessa. Tavarat pitää säilyttää niiden omissa paikoissa. Jos joku laulaa biisin sanoja väärin, korjaan. Vaatehuoneeni on täynnä vaatteita, mutta ei ole ikinä mitään päällepantavaa. Olenko sittenkin vain normaali?