Otsikko kuvaa mielentilaani muutaman viikon ajalta. Suurimmaksi osaksi ajatuksissa on kuitenkin onneksi ollut valoa, kiitos ihanien ihmisten. Ulkona on pimeää, mutta apua on tulossa. Tällä hetkellä pelastava lumisade lähestyy armasta kotiseutuani, joten seuraavat aamut ovat virkeämpiä ja tulevat kuvat saa toivottavasti ottaa hiukan valoisammissa maisemissa. Toivottavasti saisin energiaa myös tentteihin lukemiseen ja viimeisten tehtävien pakertamiseen, opiskelu kun tuntuu jääneen hiukan liian vähälle huomiolle...
Yksi syy tähän on se, että ensi viikon sunnuntaina mulla on muuttopäivä! Joudun hyvästelemään ihanan Hervannan ja siirtymään hiukan lähemmäs keskustaa. Uhka vai mahdollisuus, sitä en tiedä. Ainakin olen hirveän innoissani! Lauantaina eli huomenna lähden mamman kanssa metsästämään huonekaluja. Onneksi niiden kokoamiseen on tiedossa apua riuskalta herrasmieheltä, joka on muuten myös syyllinen siihen, että muinoin ihastuin Herwoodiin. Tuskin pysyn poissa sieltä kovin kauaa.
Toinen syy opiskelun laiminlyömiseen on kaikenlainen muu touhuaminen ja sählääminen. Stressiä on hiukan kertynyt ihan omasta syystäni. Myös mukavaa ajatusten harhauttamista on onneksi ollut ohjelmassa: koin keskiviikkona elämäni ensimmäiset sitsit, ja voi että, sellaisille on päästävä uudestaan! Toivottavasti saisin niistäkin kuvia tänne. Nämä kuvat otettiin eräänä tosi kylmänä seikkailuiltana, joka oli yksi niistä harvoista kerroista, kun mun päässä on voinut nähdä pipon. Ensi kerralla toivottavasti jotain järkevämpää, nyt kömmin peiton alle ja nautiskelen Netflixin tarjonnasta vielä hetken.
