...mutta elämä on nyt

Sunnuntaina mulla oli projekti nimeltä joulumieli. Lumen mukana sulivat viimeisetkin rippeet kyseisestä mielentilasta, joten päätin hankkia sen keinotekoisesti. Kävin päivällä auttamassa mummua paketoinnissa, mutta illalla varsinainen projekti vasta alkoi: leivoin ja koristelin pipareita samalla kun join höyryävän kuumaa glögiä ja kuuntelin joululauluja. Sitä ennen paketoin vielä omiakin lahjoja ja ripustin kahdet jouluvalot. Sain huoneeseeni kolme hyasinttia ja laitoin joulukalenterin näköetäisyydelle. Vaikka kuinka yritin, joulumieltä ei vain tullut! Missä vika?

Tänään onkin ollut kotipäivä, koska mulle nousi eilen töissä kuume, mutta huomenna yritän taas palata työmaalle. Toivottavasti ehdin tänään parantua jo tarpeeksi. Toivon myös, että lopetitte lukemisen jo aiemmin, sillä ajattelin vielä kertoa, miksi aloitin tämän postauksen kirjoittamisen. Vuodatin tähän eksistentiaalista ahdistustani monet kerrat, mutta pyyhin tekstit pois. Ne olivat ehkä liian henkilökohtaisia tai sitten en vain halunnut, että pidätte minua vieläkin oudompana. Lyhyesti sanottuna nyt menee huonosti, enkä tiedä pystynkö tähän. Turha siis ihmetellä näitä sekavuuksia, joita suollan varmaan vielä jonkin aikaa. Yritän kovasti, mutta se ei riitä. Ainakaa silloin, jos kukaan ei ole kuopan reunalla ojentamassa kättä tai jos ei itse pysty tai tajua tarttua siihen. Kyllä tämä vielä paremmaksi muuttuu, ei se ainakaan kovin paljon pahempaan suuntaan voi mennä. Haluaisin, että tämä kaikki olisi jo ohi ja voisin vihdoin aloittaa sen elämän, jota pitäisi kaiken järjen mukaan jo elää.

  Joulumieltä metsästämässä

  Pikkujouluissa kaikkein rakkaimpien tyttöjen kanssa! Plus elämäni ensimmäinen huulipuna

the only permanent thing is change

Mun elämässä tapahtuu nyt paljon. En saanut opiskelupaikkaa, eli mulla ei oo taaskaan mitään selvää päämäärää. Työkokeiluni päättyy vuoden lopussa, ja sen jälkeen kaikki on ihan auki. Päätimme myös poikaystävän kanssa erota. Oltiin yhdessä kaksi ja puoli vuotta. Vaikka vaikeuksia taisi olla loppua kohti enemmän kuin liikaa, en antaisi yhdessä vietetystä ajasta minuuttiakaan pois. Meillä meneekin nyt ystävinä oikeastaan paremmin kuin suhteessa moneen kuukauteen ja ollaan molemmat tosi tyytyväisiä tähän tilanteeseen. Suru ottaa mut välillä kuristusotteeseen, mutta suurimman osan ajasta kiitän maailmaa siitä, että mulla on elämässä noin ihana ihminen. Saat mut edelleen hymyilemään.

IKEA

Hypättiin tänään mamman, mummun ja kummitädin kanssa Corollan jousille ja ohjastin uljaan ratsumme turvallisesti Ikean pihaan ja vielä sieltä kotiinkin. Ei meillä oikeastaan mitään erityistä asiaa sinne ollut, mutta kolmen sinisen kassin kanssa sieltä kuitenkin palattiin. Itelleni en ostanut mitään, mutta vähän erilaiset lahjapaperit on nyt hankittu joulua varten!

 

jos niikseen tulee

Long time no see. Postausten määrä per kuukausi on laskenut kuin lehmän häntä, ja te, rakkaat lukijat, taidattekin jo olla kurkkua myöten täynnä tätä. Uskokaa pois, bloggaminen aiheuttaa myös allekirjoittaneelle paljon harmaita hiuksia. Ehkä olisi kannattanut lopettaa alkuunsa tämänkin tekstin väsääminen ja häipyä vähin äänin.

Okei, oli mulla oikeetakin asiaa näiden läskiksi lyötyjen ja entistäkin ärsyttävämpien idiomien lisäksi. Halusin kertoa, mitä kaikkea olen tämän hiljaiselon aikana puuhaillut, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että lyhyestä virsi kaunis. Tässä siis pähkinänkuoressa listaa hyvistä jutuista: sain työharjoittelupaikan, saa polttaa kynttilöitä niin paljon kuin sielu sietää, lautapelailu oli kivaa, sain tonneittain hyviä uutisia ystäviltä, tehtiin yökyläreissu Nakkilaan ja otettiin vaan iisisti, isänpäivä meni mukavasti ja aloitin pitkästä aikaa piirustuksen (oli jo korkea aikakin).

Huomenna mulla on vapaapäivä ja keksin toivottavasti jotain kiinnostavamampaa julkaistavaa. Voisin vaikka kertoa sen huonojen juttujen listan.

kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vakuuttaa, että shoppailu on erittäin hermoja raastavaa ilman kahisevaa